12. joulukuuta 2010

# mä kuiskaan sulle takas: huono yritys


Ikkunasta katsoessani taivas on pelkkää harmaata. Suuret pumpulipilvet ovat tummia. Hämähäkin jalkoja muistuttavien puiden oksien takana lamput luovat keltaista valoa tyhjälle luistimien raapimalle jäälle. Jos mulla olisi nyt luistimet, ujuttaisin ne vihreiden villasukkien verhoamiin jalkoihini. Jäänreunalla odottaisin jotakuta kiristämään nauhat. Ketään ei tulisi. Käsiini sattuu se kiskominen. nauhat eivät tunnu mukavilta kylmettyneitä sormia vasten. En saa luistimia tarpeeksi kireälle.

En osaa luistella. Pikkuisena osasin kiitää kuin tuuli ja pysyin vaa'assa 10 sekuntia. En osaa tehdä makkaraa, en jarruttaa, en sirklata. En jarruta kuten jääkiekkoilijat, en saa itseäni pysähtymään mitenkään muuten kuin kaatumalla, tai luistelemalla kaukalon seinämää päin. Jarrutuksen raastava ääni kaikuu mielessäni. En osaa tehdä piruettia, enkä uskalla nostaa jalkaani kolmeakymmentä senttiä korkeammalle. En koskaan uskaltaisi luistella samaan aikaan poikien, jääkiekkomailojen, kirosanojen ja voimalla viuhahtavan kiekon kanssa. Seison jäällä - luistimet vinossa - yksin. Yö on mun aikaani olla taitoluistelija, jääprinsessa.

Voin luistella niin kovaa kuin jaloistani pääsen ja olla jarruttamatta; törmätä kaukalon seinään tai kaatua lumihankeen. Kukaan ei nauraisi minulle. "Toi on jo noin vanha ja se ei osaa luistella!" Nauran itse itselleni. Tuijotan tähtiä, jotka vilahtelevat sakean pilviverhon raoista. Ajattelen sinua. Nostan pudonneen piponi ja upotan kastuneet hiukseni sen uumeniin. Hokkareiden narut narisevat märkyydestä ja pakkasesta. Otan luistimet pois. Niian, kumarran, yleisö taputtaa ja menen takaisin sisälle. 

***

Liityin parisen päivää sitten kuvake.netiin silkasta mielenkiinnosta. Mun punaiset sukkahousut on saaneet puolipilkkua ja sulkua. Vieraslista komeilee sata prosenttista mies energiaa. Kommentit eivät kutkuta mieltä ja iskuyritykset ovat maailman huonoimpia. Miehet jakavat kuiskaten meseä ja puhelinnumeroa ja naiset etusivulla etsii miesseuraa mieluiten samalta paikkakunnalta ja samana iltana. Kuvassa naisella on yllään ainoastaan rintsikat ja huulet ovat limaisena huulikiillosta. Välillä mietin, ovatko nuo ihmiset oikeasti tosissaan? 

tarkkailen vielä muutaman päivän ajan kuvakkeen ihmisiä ja sitten poistun takavasemmalle. Jo nämä pari päivää ovat olleet mulle ihan tarpeeksi.

tyttö 17 vuotta sanoo shoutboxissa "ihmeporukkaa"
olen samaa mieltä.

xoxo

9. joulukuuta 2010

# ###



ginatricot 9,90€

Olen:
• käynyt jouluostoksilla hermoilemassa. Onneksi osa lahjoista on jo ostettu.
• rakastunut ginatricotissa - sormukseen. 
• ihmetellyt lumen määrää.
• yrittänyt olla positiivinen - ja olen ollutkin - kävellessäni auraamattomaa tietä metrolle valtavien lumihiutaleiden täyttäessä silmät, nenän ja suun. 
• tullut kotiin lumiukkona.
• katsonut Sinkkuelämää vitos ja kutos tuottiksia.
• syönyt liikaa mandariinejä.
• yllättynyt!
• tehnyt Tumblr - blogin, jonka muokkaamisesta en tajua mitään.Joten taidan lopettaa sen samantien. PYH MUKA HELPPOKÄYTTÖINEN!
• taistellut Anguksen kanssa. 
• saanut ihanan synttärilahjan ja synttärikortin! 
• ihmetellyt minne pari lukijaa ovat kadonneet!
• katsellut ihmisiä Itäkeskuksessa.
• viettänyt tunteja Suomalaisen Kirjakaupan kirjahyllyillä. 
• ostanut itselleni uuden kalenterin vuodelle 2011. 
• ikävöinyt.
• yrittänyt muistaa ostaa uuden meikkivoiteen ja meikkisiveltimen, mutta en koskaan muista. 


xoxo


5. joulukuuta 2010

# Ihanat viikonloput osa ♥






necklace - backstreet
shirt - H&M
Dress - Ginatricot
leggings - Seppälä
Wedges - Dinsko
fur coat - Secondhand


18. marraskuuta 2010

# I don't care what they say, It's real for me...


Muistan sen selvästi. 
23. marraskuuta 2001, popcornin tuoksu odotteli toistaiseksi suljetun oven takana. Siinä me odotettiin, malttamattomina ja ainoina Jalasjärven jo edesmenneen Tähtikinon ovien takana. Parin päivän päästä olisi 11 vuotis syntymäpäiväni. Olisi minun aikani saada kirje.

Kuten arvata saattaa, kirjettä Tylypahkaan ei tullut. Kieltämättä en edes muistanut koskaan odottaa sitä.  Minä en kuitenkaan tarvinnut edes sitä jokaisen 11 vuotiaan odottamaa kirjettä Tylypahkaan. Olin siellä kokoajan. 
Vaikka olenkin suurimmaksi osaksi kiltti tyttö, halusin aina olla paha. Sanoin intoa puhkuen Weedille: "Mut valittaisiin Luihuisiin, ihan varmasti!" Vaikka tiedän, että pohjimmiltani viimeisenä kuuluisin näiden katalien, mutta niin ihanien velhojen joukkoon. Lempihahmoihinikin kuuluu Bellatrix Lestrange ja Lucius Malfoy. 

Aika vierii, kirjojen sivut syödään silmillä lähes viikossa, elokuvia odotetaan kuin kuuta nousevaa - melkein jopa muututaan ihmissusiksi ennen täysikuuta. Ja tänään oli taas sen aika. Sen tutun onnellisen, 11 vuotiaan lapsen jännittyneen odotuksen tunteen. Sen popcornin ja jännittyneisyyden tuoksahduksen lasten - ja vähän aikuisempienkin - odottaessa aulassa pääsyä omille riveilleen, omille paikoilleen kera isojen popcorn kulhojen ja limsa kuppien kanssa. 

Valojen sammuessa, en uskalla hengittää. On aika vetäistä kaapu ylle, kiristää vihreä raitainen kravatti ja varmistaa onko taikasauva matkassa mukana. Muuten voi käydä kalpaten. Annan tutun sävelmän viedä mennessään.


Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän joudun pidättelemään itkua sekä hengitystä, säikähdyksiä, pakonomaisia huudahduksia - sekä pelosta että innostuksesta - ja tajuamaan sen, että lapsuuteni ei olisi ollut mitään ilman Harry Potteria, Ron Weasleyä & Hermione Grangeria. 

Ikuisena haaveilijana - nykyään pahempana sellaisena kuin pikkuisena - elän taas varmasti monta kuukautta Tylypahkassa. Herään aamulla loistavien huonetoverieni kanssa samasta huoneesta, kiiruhdamme yhdessä vielä vekkihameita suoristellen aamiaiselle valmiiksi katettuun pöytään ja istumme osittain tylsistyneenä harjoittelemassa loitsuja.Olisin varma, että paras ystäväni - Weedin,Naomin ja muiden - lisäksi tylypahkassa olisi Luna Lovegood ja olisin salaisesti ihastunut Sirius Blackiin. Mutta valitettavasti häviäisin Siriuksen Weedille.. Tämä kaikki tuo minulle uutta potkua elämään, se auttaa minua jaksamaan tulevan talven, odottamaan tulevaa viimeistä osaa. Jonka jälkeen kaikki on historiaa.

Tunnen inhottavan popcornin kuoren hampaankolossa. Huomaan sen vasta takapenkillä istuessani. Se on varmasti ollut siellä jo alusta saakka. Suu solmussa yritän sitä kielelläni pois. Mutta unohdan sen äkkiä huomatessani punaisen Tylypahkan pikajunan puksuttavan ihan vieressä. Voisin melkein koskettaa sitä! Mutta en halua, pelkään että se katoaa. Pian täytän 20 vuotta. Ensimmäisestä Harry Potter kirjan sivusta ja elokuvan alkumusiikista on jo pieni ikuisuus...

Kyllä, tänään olin katsomassa Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset osa ykkösen. Ja tulen muistamaan tämänkin kokemuksen lopunelämääni. Ainakin vielä seuraavat 20 vuotta!
Ihminen ei selviä elämästä haaveilematta. Minä ainakin aion pitää huolen siitä, että opiskelen itseni yhtä taitavaksi velhoksi kuin Harry on. 

Expecto Patronum. 

6. marraskuuta 2010

1. lokakuuta 2010

# Hello, I'm Angus !






Tässä on Angus ♥ 
Musta tuntuu että mä pelastin sen sieltä. Angus on vähän säikky vielä ja sen pieni miuku saa mut melkein sekoamaan onnesta ! Oon niin onnellinen, se on mun oma pieni kissa.

Angus ehti nukkua jo istualtaan tovin, mutta nyt se nukkuu onnellisesti nähden kivoja unia omalla uudella paikallaan: mun 160 senttisen sängyn toisella puolella ♥

Rakastan.